Köydenpunojankadun entiset mukulat vierailulla lapsuuden kotitaloissa
Ennen uusien asukkaiden muuttoa Köydenpunojankatu 5:n remontoituihin asuntoihin tutustui 15 hengen ryhmä, joka oli viettänyt taloissa lapsuus- ja nuoruusvuotensa.
Vuonna 1921 valmistuneet Köydenpunojankatu 5:n talot ovat nähneet turkulaisperheiden elämää jo yli sadan vuoden ajan. Vanhimmat vierailulle tulleista olivat asuneet taloissa jo 1930-luvulla.
Laajassa perusparannuksessa huoneistojen keittiöt, kylpyhuoneet, muut asuintilat ja talotekniikka on nyt uusittu nykyvaatimusten mukaiseksi vanhaa arkkitehtuuria kunnioittaen. Lapsuudenkotien näkeminen remontoituna sai aikaan innostuneita kommentteja hersyvällä Turun murteella.
– Niin pal on muuttunu, ettei uskois ollenkaa! Kyl on muuttunu hei! Ihan mahtavaa päästä tänne! Kyl on hiano paikka nyt!, Hyvä on, et korjataan!, vierailijat huudahtelevat kierrellessään remontoiduissa asunnoissa.
Tutun näköisiä ovat edelleen talojen porraskäytävät, jotka kunnostetaan myöhemmin.
– Täsä Ruahoste ove edes on viel meidän jalanjäljet, pari miestä hykertelee huvittuneena porraskäytävän tasanteella.
Sama tuttu kakluuni
– Taina, tuu kattoo teiä keittiöö, Timo Nurmio huikkaa vierailijoista vanhimmalle, Taina Hämeenojalle.
Taina Hämeenojan tai oikeastaan tyttönimeltään Taina Haapalehdon lapsuudenperhe oli asunut talossa jo ainakin vuodesta 1924 asti. Hämeenojalle lapsuudenkodissa on erityistä myös se, että hän syntyi siellä vuonna 1933.
– Sillon oli kaks huonetta ja keittiö, toi huone, misä toi sama kakluuni edelleen on, oli valtavan iso, yli 20 neliön kokoinen. Ja sit oli pienempi kamari, sekin oli aika iso. Keittiö oli aika paljon isompi sillo, äitil oli tässä kangaspuut, isot mattopuut, Hämeenoja kuvailee tutustuessaan lapsuudenkotinsa uudistettuun valoisaan keittiöön.
Asumisen tavat ovat muuttuneet
Vanhat kotitalot tuovat vierailijoille mieleen monia muistoja siitä, millaista entisajan asuminen oli.
– Ei tänäpä kukkaa sellai asuis, joku tokaisee.
– Kyl sitä vaan pärjätti, kun on pakko, toinen vastaa topakasti.
Ainakaan asumisväljyydestä ei voinut puhua heidän lapsuudessaan.
– Täsä asunnos me asuttii, neljä ihmist ja iso koira, Timo Nurmio miettii entisen kotinsa keittiössä.
Monet tämän päivän ihmisten arkisina pitämät asiat, sisävessat, juokseva vesi ja suihkut ovat tulleet vasta paljon myöhemmin. Alkuvaiheessa Köydenpunojankadullekaan ei tullut edes kylmä vesi sisälle, vaan vesi haettiin ämpäreillä pihakaivosta ja likavesi kannettiin ämpäreillä ulos. Jokaisella perheellä oli oma vessa ulkorakennuksessa.
– Kiva oli lähtee kahdenkymmenen asteen pakkases ulkohuussiin, joku vitsailee.
– Eikä sillon mittää lämmint vettä hanast tullu. Kuparisäiliö oli hellan vieres ja puuhella oli täsä, Nurmio näyttää.
Aluksi ei ollut edes pihasaunaakaan. – Joka viikko Nummen saunas käytii, Hämeenoja muistelee.
Hyvä paikka kasvaa
Pihapiiri ja ympäristö tarjosivat lapsille paljon tekemistä. – Tosa Kukkulamäes on leikitty ja laskettu persluistii ja suksil ja pulkal. Se oli hiano paikka, Esko Kivikoski muistelee ja harmittelee mäen nykyistä puskittunutta ilmettä.
Ensimmäisinä vuosikymmeninä Köydenpunojankadun taloissa asuneet ovat pääosin muuttaneet pois jo 1960–1970-luvulla. Yhteinen historia on kuitenkin yhdistänyt heitä niin, että lapsuuden ystävät ja tuttavat ovat pitäneet yhteyttä toisiinsa vuosikymmenten ajan ja tapaavat edelleen säännöllisesti.
– Tämä oli hyvä paikka kasvaa, Hämeenoja summaa vierailun päätteeksi varmaan monen muunkin mietteet.
Lue lisää Köydenpunojankadun perusparannuksesta:
