Onnellinen turkulainen

Kotinsa olohuoneessa on työn touhussa myös kuvanveistäjä Hasan Fuat Sari. Luovan työn tekijälle elämä on taidetta, ja eläkeläiselle koti on myös työhuone. Käynnissä on isokokoisten teosten viimeistely. Lintuhahmoiset veistokset ovat saaneet muotonsa erivärisistä metallisista polkupyörän osista ja siroista puupaloista. – Suurimman osan metallijutuista teen ammattikoulussa, jonka jälkeen yhdistän teokset täällä, ja maalaan ne ulkona, jos ilma on hyvä, kuvailee taiteilija työprosessiaan. Pian suuret lintuveistokset lentävät maailmalle. Hasan Fuat Sari pakkaa teokset pakettiautoon ja suuntaa niiden kanssa kohti Saksassa pidettävää kutsuvierasnäyttelyä.

Taide antaa kysymyksiä

Hasan Fuat Sari haluaa taiteellaan saada ihmiset pohtimaan, mikä elämässä on tärkeää. – Haluan antaa ihmisille kysymyksiä. Teen shamaaniveistoksia, koska niissä on paljon tarinoita. Tykkään myös lasten tarinoista ja muista mielikuvitusjutuista. Ristiriitaisuus on tärkeä teoksissani, sillä ristiriita kehittää myös mielikuvitusta. Hän haluaa kiinnittää huomiota ympäristöongelmiin ja toteuttaa kierrätysajatusta myös taiteen tekemisessä. – Minun ei tarvitse ostaa materiaalia uutena. Kaikki puutavarat ovat käytettyjä. Löydän materiaalia, ja annan sille uuden elämän. Mun taiteelle sopii materiaalin identiteetin muuttaminen.

Omaa elämäntapaansakin Hasan Fuat Sari kuvailee vaatimattomaksi. – En halua omistaa mitään. Minulla on vanha pakettiauto ja se toimii. Ei minun tarvitse omistaa muuta. Minulla on kirjat ja taideteokset, ei mitään ylimääräistä. Tämä riittää. Nöyrä elämä on aika rikasta mun mielessä. Elämässä on tärkeä löytää joku positiivinen juttu, että nauttii elämästä, hän pohdiskelee.

Tuttu turkulaisille

Hasan Fuat Saria voisi kuvata monitoimimieheksi. Kuvataitelijan työn lisäksi hän on tullut turkulaisille tutuksi niin Seikkailupuiston ohjaajana kuin Turun yliopiston kulttuurihistorian tutkijana ja opettajana. Mutta ei siinä vielä kaikki. Kuvataiteilijan luovuus ulottuu myös sanataiteen puolelle. – Työskentelen edelleen, kirjoitan myös esimerkiksi käsikirjoituksia romaaneihin, hän kertoo istahtaessaan työpöytänsä ääreen. Hän on iloinen, että eläkkeellä on enemmän aikaa olla kotona, kirjoittaa ja piirtää.

– Olen onnellinen, kun asun tässä. Olen kreatiivinen [luova] täällä. Tämä on hyvä ja viihtyisä talo, yksi Turun hienoimmista ja kauneimmista taloista. Kiitän Turun kaupunkia ja TVT:tä siitä, että TVT on hoitanut tämän hyvin. Täällä on myös hyvät naapurit ja pihapiiri. Hasan Fuat Sari kertoo olevansa enemmän kuin juurtunut Turkuun. – Turku on ensimmäinen kaupunki, jossa olen asunut yli kahdeksan vuotta, nyt jo noin 40 vuotta. Olen hyvin turkulainen. Turku on kotipaikka ja mun ”valtio”. En ole ikinä ajatellut muualle muuttaa.

Turkkilaisesta turkulaiseksi

Suomeen Hasan Fuat Sari tuli 1980-luvulla, kun Turkissa kaatui hallitus, ja oli pakko lähteä pois. Alun perin määränpäänä ei kuitenkaan ollut Suomi. – Alun perin olin menossa Brysseliin, suurin osa kaveripiiristäni onkin Brysselissä. Kunnes yhtenä päivänä sain kutsun tulla Suomeen töihin. Ensin tulin Littoisiin, ja sen jälkeen olinkin ihan liimautunut tänne. Sain Suomen kansalaisuuden 1987.

Tutkijan ja taitelijan työ vienyt häntä välillä ympäri maailmaa, Australiaan asti. Mutta myös Suomen eri kolkat ovat tulleet tutuksi. – Olen kova kirpputorikävijä. Ajan ympäri Suomen ja etsin jotain. Kirpputorit kertovat paljon ihmisten historiasta ja identiteetistä, hän mietiskelee. Maailmalla on kiva matkata, mutta koti Turussa on turvapaikka, jossa on hyvä olla. Hasan Fuat Sari arvostaa kotinsa sijainnissa erityisesti sitä, että kaikki hyvät asiat ovat kävelymatkan päässä. Kotoa on lyhyt matka niin keskustaan kuin jalkapalloharrastuksen pariin Kupittaalle. Jalkapallon pelaaminen on kaveripiirin sosiaalinen tapahtuma, jossa päällimmäisenä näyttäytyy ystävällisyys toisia kohtaan.

– Kysymys ei ole vain jalkapallosta, välillä riidelläänkin, mutta seuraavalla kerralla taas jatketaan. Se on hieno juttu, Hasan Fuat Sari nauraa. Jos joku puuttuu joukosta, selvitetään, missä hän on. Jos on tarve, niin voi luottaa siihen, että jalkapallojoukkueen saa apuun, vaikka taideteoksia kantamaan. Hasan Fuat Sari tykkää siitä, että saa kestitä vieraita. Yhden hyvin suomalaiskansallisen tavankin hän on omaksunut. – En ikinä juonut kahvia Turkissa. Suomessa opin kahvia juomaan, ja sen jälkeen en enää pysy irti kahvista. Olen kahviaddikti, juon sitä autossakin. Matkallakin pitää olla mukana kahvikone, hän nauraa ja valmistaa espressokeittimellä vieraille kupilliset hyvää kahvia.