Turussa juodaan puhdasta vettä
Puhdas vesi on meille itsestäänselvyys. Mutta oletko ajatellut, mistä se hanaasi tulee ja millaisia reittejä pitkin?
Turussa on juotu Kokemäenjoesta peräisin olevaa vettä loppuvuodesta 2013. Poikkeuksen tekee Paattinen, jonne vesi johdetaan Ruskolta. Vesi on luonnollisin menetelmin tuotettua tekopohjavettä, joka syntyy johtamalla esipuhdistettua vettä sora- ja hiekkamaan läpi pohjavesivyöhykkeeseen.
Toimiva vesihuolto tarkoittaa talousveden käsittelyä, laadun tarkkailua, jakelua, viemäröintiä sekä j äteveden käsittelyä. Turkulaisten vesihuollosta vastaa Turun vesiliikelaitos ja veden toimittamisesta Turun Seudun Vesi Oy. Veden laadusta molemmat huolehtivat yhdessä. Jäteveden puhdistaminen on Turun seudun puhdistamo Oy:n vastuulla.
Pehmeää vettä
– Pehmeä vesi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että pyykinpesuainetta tarvitaan vähemmän tai tietty shampoo tai saippua eivät toimikaan samalla tavalla kuin kovassa vedessä.
Talousvesi maksaa tällä hetkellä 1,75 euroa/1000 l. Hinta on noussut viime vuosina. Kohonneilla kustannuksilla maksetaan muun muassa tekopohjavesijärjestelmän rakentamisesta otettuja lainoja ja niiden korkoja. Jäteveden hinta on puolestaan 1,96 euroa/1000 l.
Vedenkulutus on vähentynyt viimeisen kymmenen vuoden aikana.
– Turussa teollisuuden vedenkäyttö on vähentynyt radikaalisti, mikä on seurausta teollisuusyritysten vähenemisestä ja entistä tehokkaammasta vedenkäytöstä. Myös tavallisten asukkaiden vedenkulutus on pienempää. Vaikka huoneistokohtaisten mittareiden tulo vaikuttaa pienenevästi, suurempi merkitys on laitteiden kehittymisellä – meillä on käytössä entistä vähemmän vettä käyttäviä pesukoneita, suihkuja ja wc-pönttöjä.
Kohtuullista vedenkäyttöä arjessa
Irina Nordmanin mukaan kodissa eniten vettä kuluu peseytymiseen, astioiden tiskaukseen ja pyykinpesuun. Kohtuullinen suihkuttelu, astianpesukoneen suosiminen, täydet koneelliset ja pesuaineen oikea annostelu ovat tärkeitä.
– Globaalisti ajatellen jokainen meistä voi miettiä omaa vesijalanjälkeään. Suurin veden hävikki muodostuu hukkaan heitetystä ruoasta ja tarpeettomista tekstiileistä. Kotimaisilla kasviksilla on pieni vesijalanjälki, kun taas esimerkiksi naudanlihalla ja kahvilla se on suuri. Lihan alkuperämaallakin on merkityksensä, koska tuotantoa on myös maissa, joissa makeasta vedestä on puutetta.